Jos mä pystyn keskiviikkona kutakuinkin samaan kuin tänään (nukkumaan puol kahdeksaan asti), oon tosi tyytyväinen. Kyllä mäkin osaan nukkua pitkään, jos vaan tuntuu siltä. Maanantain jälkeen tuntui siltä, että tänään on pakko nukkua pitempään ja lyhentää päivää aamukohdasta, siihen mä pystyin erinomaisen hyvin tänään. Eiköhän sitä pysty keskiviikkonakin samaan, voi olla, että pistän viel paremmaksi!

Oli mulla aikamoinen ilofiilis, kun saan tän viikonlopun tästä menemään ja fiilis on hyvää. Aamulla huomasin taas sen, että on niin hyvä fiilis ja se on jatkunut jo vaikka miten monta päivää. Iloisin mielin olen ollu tänään, ihan koko päivän. Ranskan tunnilla oli niin mahtavaa viime viikolla, kun edellisenä viikkona jouduin olemaan molemmat päivät poissa. Aurinko paistoi, vaikka ei ulkona. Mutta hymy on mahtavaa!

Nero mahtavoitti päivän kehräyksellään, mä itse en tiedä, millä mä saan päivän mahtavaksi, mutta jokin konsti täytyy olla itelläkin, että päivät saa hyviksi. Perjantaina viikonlopun alkajaisiksi Mikko kysyi multa, onko mulla hyvä päivä ja mä sanoin, että kyllä mulla on. Hymyilin sitäkin, kun torstai ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta en antanut sen haitata, varsinkaan, kun muu osa viikkoa oli ihan hyvä. Iloinen fiilis ja mahtava päivä toivottavasti tänäänkin olisi hieno päivä! Ja mahtava aurinkofiilis, se saa päivät tosi hienoiksi!

Uutta viikkoa odottelin ja nyt se alkoi. Kävi vaan niin hyvä säkä, että kaikki on nyt just niin hyvin kuin pitääkin olla. Olen kuunnellut musiikkia ja nauttinut tästä kaikesta, mikä on nyt. Ei pidä takertua siihen, mikä on jo ollut ja mennyt, pitää yrittää nauttia siitä, mikä on. Muistan, kun minä itse sanoin itselleni: Älä takerru Asperger-oireyhtymään, nauti siitä mitä sinulla on. Ulkona kolisee niin, että ikkunat helisevät, en tiedä mitä ulkona tehdään. Eiköhän tästäkin päivästä tule hyvä päivä, kun vaan teen sen hyväksi!