Vieläkin on aika hämmennyksissä, kun tää tapahtui näin pian, edellisistä koulusurmista ei ollut mennyt vielä vuottakaan. Onneksi sain puhuttua sitä pahaa oloa vähän pois, kun Salon kirkossa oli muistohetki Kauhajoen uhrien muistoksi. Onneksi olin puhunut siitä vähän pitkin päivää, kun olin puhunut Jasharin ja Vesan kanssa. Saa sitten nähdä, miten nää surmat vaikuttavat kauhajokelaisiin, mutta elämän on jatkuttava normaalisti sielläkin. Vaikka yrittäisi jatkaa, surmat vaikuttavat. Nyt pitää antaa elämälle mahdollisuus, siinä on se juju, millä tästä selviää.