Tänään tuntuu ihmeelliseltä huomata, että joskus on ollut surullisiakin päiviä. Varsinkin hyvin sateisina päivinä kiinnittää huomiota siihen, että  jokin murehduttaa. Viime päivinä olen murehtinut, miten Mummin murtunut käsi jaksaa. Vaikka mitään murehtimisen aihetta ei edes olisi. Kyllä mä sen huomaan itsessäni, milloin murehdin liikaa. Mummikin aina sanoo, ettei kannata murehtia turhaan. No, se on kyllä niin hyvin sanottu, paremmin ei voisi sanoa. Jos nyt malttaisin olla murehtimatta ja yrittäisin nauttia siitä, mitä minulla on, en kiinnittäisi huomiotani siihen, mitä minulla ei ole.