Tuntuu tosi kivalta tietää, että sillä jutulla, minkä takia olen erilainen, on myös nimi. Ettei se ole vain juttu muiden joukossa. Erilaisuus tulee aina olemaan osa mua, vaikka en tahtoisikaan.

Erilaisuus on rikkautta, sen tiedän, mutta kun erilaisuuden aiheuttaa Aspergerin oireyhtymä, sitä ajattelee tosi paljon eri tavalla. Toivoo, ettei sitä olis koskaan tullut, mutta nyt siihen on vaan sopeuduttava, että se on osa mua. Joskus kyselee, miksi se on tullut just mulle. Mutta jollekin sen täytyy aina tulla.

Nyt vaan on mukavaa, kun kaikki on hyvin Aspergeristä huolimatta. Saan nauttia elämästäni just tällaisena kuin olen. Pitää olla tyytyväinen tähän elämään tällaisena kuin se eteeni tulee. Ja yrittää nauttia siitä täysin siemauksin. Ja kun on muutenkin peruspositiivinen, elämästä voi ottaa kaiken irti.